Elämä on ihanaa, vaaleanpunaista pumpuliunelmaa melkeinpä. Tällaista minä olen kaivannut kovin.

Luulen, etten jatkossakaan tule täällä vierailemaan kovinkaan usein. Ainahan tämä on ollut sellainen "paskanjauhantapaikka". Kun menee huonosti, kirjoitan. Nyt kun menee äly hyvin, en ehdi/jaksa/muista.

On ihanaa olla onnellinen.

Palataan!

vittu.

Ahmimaan. Oksentamaan.  Ja.... salaa suunnittelin tätä koko päivän.

Huomaan vartalossani muutoksia. Muutoksia jotka johtuvat jokapäivisistä lämpimistä aterioista. Jopa kahdesta lämpimästä ateriasta per päivä. Olen lihonut. Tai pyöristynyt. Tuntuu kamalalta. Hän tosin sanoo että näytän terveemmältä. Olen saanut väriä naamalleni ja näytän hyvältä. Huoh. Koitan uskoa. Yritän kovasti kovasti kovasti.

Syön, koska hän haluaa pitää minusta huolta. Haluaa tehdä ruokaa minulle.

Ja minä syön. Voi pojat kuinka tietäisittekään.... MINÄ OLEN SYÖNYT.

Ja oikeasti. Aivan tolkuttomia määriä. Tai ainakin niin epäluonnollisia määriä minulle. Annoksia. Aterioita. Ja kuvitelkaa. Ne ovat JOKIKINEN pysyneet sisällä. Ehkä vihdoinkin kehtaan/uskallanoikeasti huutaa ilmoille sen mitä ajattelen: MINÄ OLEN ONNELLINEN! Tunnen pystyväni lähes kaikkeen. Uskallan vaikka mitä. Haluan vaikka mitä. Haluan häntä. Se on jännittävä tunne. Ylipäätään se, että en jaksa stressata syömisistä. Syömistä toki ajattelen jatkuvasti. Ei se katoa. Ei se tunne "kuinka monta kaloria tästä tulee" katoa mihinkään. Mutta suhtautuminen muuttuu. "Ehkä hän oikeasti rakastaa minua, vaikka söisinkin tämän pizzapalan." Ja toisaalta hölmöä edes kirjoittaa tämä ehkä. Minä tiedän että se on kyllä. Enkä edes jaksa epäillä.

On jotenkin harvinaislaatuista, etten edes osaa sanoa kuinka hyvältä nyt tuntuu. Miltä nyt tuntuu.

Nyt tuntuu parhaimmalta kuin koskaan ennen.

Rakastan häntä enemmän kuin koskaan ennen. - Vaikka samalla pelkäänkin jossain syvällä sisimässäni, että kaikki hajoaa. Minusta löytyy joku vika johon hän hermostuu. Hänestä löytyy joku vika johon minä hermostun. Ärsyynnyn. Nostan tahalteni pinnalle pienimmänkin inhottavan jutun, jotta voisin edes hieman vihata häntä. Vaikken haluaisikaan. Mutta pelkään sitä silti. Jostain syystä.

Mitä minä edes selitän. Olen hieman humalassa. Hän on pihalla nyt, juhlii ystäviemme kanssa. Minun vaan oli pakko tulla kirjoittamaan. Purkamaan.

Haluan ettei hän katoa mihinkään.

Elämä etenee, ihastus syvenee, univelat kasvaa kun ei kaksi ihmistä osaa vaan nukkua sänkyyn päästessään.

Pari kertaa on taas oksu päässyt. Hän tietää niistä. Pakkohan minun on ollut puhua, sitäpaitsi kyllä hän sen huomaa muutenkin. Tai huomasi. Olin eräänä iltana sellaisen jälkeen fyysisesti niin väsynyt ja henkisesti masentunut, että sen huomasi vaikka kilometrien päähän. Toisena iltana ravintolassa ystävien ja hänen kanssa ollessa, hän sanoi jälkikäteen huomanneensa kuinka aterian loppuvaiheessa aloin voimaan pahoin. Niin..  oli lähellä etten rynnännyt siitäkin wc:n puolelle, mutta päätin skarpata. Pakko pakko. Edelleen.  Helpottavaa kuitenkin, että voin puhua hänen kanssaan. Hän myös on luvannut pitää minulle "jöötä". Minusta se on hienoa.

Välillä on töksäyttelee asioita. Ajattelemattomuuttaan. Sellaisia lauseita, jotka eivät oikeasti tarkoita mitään (kyllä minä tiedän), mutta jotka satuttaa ja kirpaisee ihan pirusti.

Onko hän hölmö, vai minä vaan yliherkkä.

Tiedän kyllä vastauksen - minä se olen. Ei "normaali ihminen" ahdistuisi/möksähtäisi/saisi kyyneleitä silmiin sellaisista lauseista joita hän on sanonut. Ja lukijat, ne asiat ihan oikeasti ovat hölmöjä. Kuten "Nam nam, näyttääpä hyvin maistuvan ruoka..." "Potra tyttö...". Niin.

Täytyy skarpata tässäkin. Johan tässä menee järki minulla, että myös hällä.

Mutta pidän hänestä aivan valtavasti.

|----------------------------------------------------------------------------| <--- näin paljon. Ainakin.

Minä seurustelen. Elämä on ihanaa, suloista ja voin hyvin. Voin hyvin. Voin hyvin.

Paitsi tänään oksensin. Noin neljän viikon tauon jälkeen. Söin liikaa eräässä juhlatilaisuudessa ja kotona tuli paha olo. Kyllä se vanha tuttu tapa aina vaan jotenkin tuppaa tulemaan esiin... huoh. Fyysisesti helpotti, henkisesti ei. Ei tätä enää.

Mutta voin silti hyvin. Hän on parasta mitä minulle on tapahtunut hetkeen. Pitkään hetkeen.

Mutta sitten ihan kuin tyhjästä elämään astuu ihminen, jonka kanssa on niin helppo olla! Ihan kuin olisimme tunteneet toisemme vuosia. Hän haluaa tapailla minua, hän haluaa viedä minut piknikille, hän haluaa yöpyä vieressäni. Hän haluaa että itsetuntoni nousisi. Hän kiusaa minua, ja nappaa sitten kainaloon.

Ei hänenkään pitänyt ihastua minuun. Sanoi sen itse. Mutta voi ihme kumma, niin se elämä meitä heittelee. Juuri silloin kun ei pitäisi olla mitään, niin jotain ihanaa ja uskomatonta tapahtuu. Pam.

Ja hän vaan on mahtava.

Me olemme mahtavia yhdessä.

Ja minun on hyvä olla hänen kanssaan. Ruoka maistuu eikä oksentaminen käy edes mielessä. Oikeastaan, en ole ajatellut koko asiaa moneen päivään.

Olen ihastunut ja pahasti.

Hän kehuu minua kauniiksi.

Hän sanoo "ihana nainen".

Hän sanoo "täydellinen nainen".

Hän sanoo, että minun täytyy uskoa itseeni.

Hän on täydellinen.

Ja meillä oli täydellinen yhteinen matka.

Söimme melkolailla normaali arkeeni verrattuna. Mutta annoin mennä. Välillä ajattelin kauhulla kotivaakaa, mutta en antanut sen liikaa häiritä. Oli ihanaa. 

Tänään taas rakastan elämää ylikaiken.

Oon minä ruoan pitänyt sisälläkin. Jostain syystä lähiaikoina on vaan maha menny ihan sekaisin kun on jotain normiruokaa syönyt. Ja tullut aivan älyttömät kivut. Se ei ole kivaa.

Elämään on tupsahtanut yksi mieletön henkilö. Kaikki tapahtui oudosti, nopeasti, käsittämättömällä tavalla. En minä hänen kanssaan seurustele, enkä mitään muutakaan. Hän vaan on mahtava kaveri, jonka kanssa pystyy olemaan ihan miten vain. Kaikki tuntuu niin...luonnolliselta. Normaalilta.

Tänään lähdemme yhdessä parin päivän matkalle. Ja olemme tunteneet hieman yli viikon. Käsittämätöntä, mutta parasta.

Elämä sujuu ihan mallikkaasti, vaikka joka kerta maha heittää kuperkeikkaa kun vähääkään isompia annoksia menee sisääni. Alkoholiakin on kulunut aika hurjia määriä näin viime päivinä, mutta annan sen itselleni anteeksi. Kesä on hyvä syy juoda, ja se loma tietty.

hihi.