Sen nimi on neiti Mämmi. Tutustuin Mämmiin ensi kerran jo pienenä tytön tyllerönä. Mämmi oli näet äitini oikein hyvä ystävä, ja hän yritti minuakin kovasti tutustuttaa neiti Mämmiin. En kuitenkaan koskaan tuntenut tähän mustaan, ihmeelliseen mössöön minkäänsortin vetovoimaa. Ihmettelin tähän ikävuoteen asti, kuinka useat ihmiset, mukaanluettuna äitini, kauhoivat neiti Mämmiä suuhunsa, ja kehuivat "oi oi, Mämmiä ja maitokermaa, voiko olla parempaa".

Neiti Mämmi oli minulle vielä siis sunnuntaihin 18.3.08 asti epämiellyttävä asia. Kunnes maantantaina eräs supermarketti jossa vierailin, järjesti maistiaiset. Menin maistiaispöydän läheisyyteen norkoilemaan ja näin pienissä valkoisissa astioissa mustaa neiti Mämmiä ja valkoista vaniljakastiketta. Gulp. Päätin olla rohkea, ja käydä vierailulla neiti Mämmin luona, ja nappasin kupin käteeni.... Ja voi ihme! Neiti Mämmi ei ollutkaan epämiellyttävää, vaan oikeastaan ihan maistuvaa "mustaa mössöä", johon vaniljakastike toi ihanan lisämaun.

Nyt meillä on kotonakin mämmiä. Enää en ihmettele kun äitini viettää neiti Mämmin kanssa herkkuhetkiä.
Nyt vietämme yhdessä.
Lisänä vaan vaniljakastike.
Niin ja Mämmissä on aikas hyvin ravintokuitua, päälle 8 grammaa sadassa grammassa.
Voisi siis jopa kuvitella terveelliseksi.
Sen pituinen se.