Tiedän, että voisin lopettaa tän pelleilyn koska vaan.
Pelleilyähän tää on. Pelleilyä terveydellä.
Pelleilyä sillä, että veikkaa pyörtyykö aamulla vai ei.
Pelkään vaan, että jos lopetan alan ahmia.
Vaikka mä tiedän myös sen, että mun käsitys ahmisisesta on hiukka eri kuin jonkun toisen.
Mun ahminta = normaalin ihmisen päivän ruoka-annos.
Pelottaa myös sinä. Ehkä sä kohta katoat.
Mutta mitään muuta mä en niin paljon halua, kuin että oot siinä.
Yksin tää kaikki on vielä kamalempaa ja pahempaa.
Enkä mä sitä jaksa.

Eikö kuitenkin liian vähän oo parempi ku liian paljon?