Kai se, ettei mulla enää hirveästi tällä hetkellä ole mitään mistään kirjoittaa, tarkoittaa sitä että menee ihan hyvin. Tai ainakin osittain hyvin. Niinku ainakin ruoan suhteen. Osittain.

En puklaile, vaikka kieltämättä joka päivä on vähintään kerran sellainen tunne. 

Mut oikeesti mä syönkin tosi paskasti nykyään. Ällösti. Lihavaksi tulen, ellen jo sellainen ole. 

Joka päivä peilistä katsoo norsun kokoinen tyttö, joka on tyytyväinen että terkkarin laskema painoindeksi on alle "normin".. Silti, pullero mä olen. possupossu.

Kuitenkin.. Tykkään mun kavereista. En mä oikein ketään ehdi hirveästi nähdä kun paiskin vaan töitä töitä töitä, mut silloin kun jotain näkee niin kaverit on ihania. Ja Konemetsässä oli parasta. Ja oon uudelleen rakastunut pianonsoittoon. Ja musisointi on muutenkin parasta. Joku ihminen tähän rinnalle olis vielä aika iso plussa. 

Mut näillä mennään tällä hetkellä.