Laitoin koneeni musasoittimessa koko musiikkikirjaston soimaan sufflella. En juurikaan Vilkkumaan Maijaa kuuntele, mutta tämä putkahti kaiuttimista ulos ja kolahti.

Niinku elämään ja hetkeen ja kaikkeen. Vaikkei se tämänhetkistä elämää niinkään kuvasta vaikka toisaalta niin tekeekin.

Niin mä olen monta yötä levotonta

tahtonut sun kainaloon - se ainakin pätee.

Mä oon kuten luulet

aivan kuin tuulet

mä käännyn mä väännyn

mä muualle haikaan

aikaa ja eilistä

tuijotan peilistä

pakenen töihini

öihini vangiksi jään

Se kaikki saa sut vielä väsymään

mut jos et välitä siitä

mä tuun sun syliin ja jään

mä olen kyllästynyt pelkäämään

ja mä en välitä muusta

mutta jos vain suostut mä jään

Mä huudan mä valvon

mä huonoa palvon

mä uuvun mä luovun

en tee mitä pitää

ja mitään en muista

sovituista

turtua haluan

valua pois hämärään

Se kaikki saa sut vielä väsymään...

Niin mä olen monta yötä levotonta

tahtonut sun kainaloon

päättänyt mä juoksen vielä sinun luokse

sanon vain mä tässä oon

ja että oon kuin luulet aivan kuten tuulet

rauhoitu en mihinkään

mä väännyn ja mä murrun öihini mä turrun

hukuttaudun ikävään

Se kaikki saa sut vielä väsymään...