Eilen sydämeni revittiin kappaleiksi, riekaleiksi, tallottiin maassa ja laitettiin roskiin. Tai siltä se ainakin tuntui. 

Kohta lähden pikkuveljen kanssa syömään. Ravintolaan. Vähän jännittää jo etukäteen, ja tarkasti olenkin jo punninnut alkupainoni ja kauhulla odotan paljonko se on lisääntynyt kun tulen kotiin. No kuitenkin... Aion mennä syömään ruokaa, oikeaa ruokaa. Hienoa. Onhan se hyvä viettää laatuaikaa veljen kanssa.