Hoi.

Elämä etenee, ihastus syvenee, univelat kasvaa kun ei kaksi ihmistä osaa vaan nukkua sänkyyn päästessään.

Pari kertaa on taas oksu päässyt. Hän tietää niistä. Pakkohan minun on ollut puhua, sitäpaitsi kyllä hän sen huomaa muutenkin. Tai huomasi. Olin eräänä iltana sellaisen jälkeen fyysisesti niin väsynyt ja henkisesti masentunut, että sen huomasi vaikka kilometrien päähän. Toisena iltana ravintolassa ystävien ja hänen kanssa ollessa, hän sanoi jälkikäteen huomanneensa kuinka aterian loppuvaiheessa aloin voimaan pahoin. Niin..  oli lähellä etten rynnännyt siitäkin wc:n puolelle, mutta päätin skarpata. Pakko pakko. Edelleen.  Helpottavaa kuitenkin, että voin puhua hänen kanssaan. Hän myös on luvannut pitää minulle "jöötä". Minusta se on hienoa.

Välillä on töksäyttelee asioita. Ajattelemattomuuttaan. Sellaisia lauseita, jotka eivät oikeasti tarkoita mitään (kyllä minä tiedän), mutta jotka satuttaa ja kirpaisee ihan pirusti.

Onko hän hölmö, vai minä vaan yliherkkä.

Tiedän kyllä vastauksen - minä se olen. Ei "normaali ihminen" ahdistuisi/möksähtäisi/saisi kyyneleitä silmiin sellaisista lauseista joita hän on sanonut. Ja lukijat, ne asiat ihan oikeasti ovat hölmöjä. Kuten "Nam nam, näyttääpä hyvin maistuvan ruoka..." "Potra tyttö...". Niin.

Täytyy skarpata tässäkin. Johan tässä menee järki minulla, että myös hällä.

Mutta pidän hänestä aivan valtavasti.

|----------------------------------------------------------------------------| <--- näin paljon. Ainakin.