Elämäni viimeiset kuukaudet ovat olleet ihania. Olemmet olleet yhdessä, ehkä jopa liikaa koska tuntuu etten osaa olla yksin. Vaikka toisaalta tämä, että nyt juuri tällä hetkellä saan olla yksin, tuntuu hyvältä. Hän on töissä. Minä pitkästä aikaan, tarkalleen ottaen kolmeen viikkoon olen kotonani yksin. Nukun yksin. Ja heti menen mokaamaan.

vittu.

Ahmimaan. Oksentamaan.  Ja.... salaa suunnittelin tätä koko päivän.

Huomaan vartalossani muutoksia. Muutoksia jotka johtuvat jokapäivisistä lämpimistä aterioista. Jopa kahdesta lämpimästä ateriasta per päivä. Olen lihonut. Tai pyöristynyt. Tuntuu kamalalta. Hän tosin sanoo että näytän terveemmältä. Olen saanut väriä naamalleni ja näytän hyvältä. Huoh. Koitan uskoa. Yritän kovasti kovasti kovasti.