Tuli tunne, että tänne pitäisi kirjoittaa jotain, mutten yhtään tiedä, että mitä kirjoittaisin. No, ainakin sen kerron, että lähden tänään äiti-tytär teatteri-iltaa viettämään. Se on mun ja äipän perinteinen tapa, joka toistuu noin muutaman kerran per vuosi. Aikaisemmin olemme käyneet katsomassa Romeota ja Juliaa, Blackbirdiä, Rakkaudesta minuun, Cherbourgin Sateenvarjot sekä erinäinen määrä musikaaleja, kuten Marco Bjuströmin Grease, Hair, Saturday Night Fever sekä Linnunradan Laidalla- musikaali, joka perustui Eppu Normaalien musiikkiin.On niitä varmaan muitakin, ei vaan juuri nyt putkahda mieleen.

Olen ehdottomasti teatteri-ihminen. On ihana istua teatterin penkille, odottaa valojen pimentymistä ja ensimmäisiä sanoja tai sointuja. Jännittää mitä tulee tapahtumaan, ja ketä "tuttuja" pongailee lavalta. Parhain tunne syntyy, kun huomaa olevansa ihan näytelmän lumoissa. On niin uppoutunut tilanteeseen, ettei muista missä on. Vasta kun väliajan merkiksi syttyvät valot pamahtavat päälle, tajuaa olevansa teatterissa. Oikeastaan pidän myös väliajoista. On mahtava tunne päästä käymään vessassa ja oikoa jalkojaan. Ennen kaikkea pidän siitä, että voin väliajalla pohtia omia ajatuksia ja tuntemuksia, joita on syntynyt tarinan edetessä. On kuitenkin myös mukava palata takaisin saliin, istuutua siihen samalle epämukavalle tuolille, ja nauttia näytelmästä. Uppoutua siihen maailman vielä noin tunnin ajaksi. Nähdä näytelmän kohokohta, viimeiset sanat. Valojen sammuminen, takaisin päälle meneminen, kumarrukset. Aplodit. Näyttelijät pois lavalta, takaisin lavalle. Lisää taputuksia.

Yksi asia kuitenkin on, josta en yhtään pidä. Vihaan lähteä pois teatterista. Jättää se tarunhohtoinen, välillä julma ja kylmäkin maailma saliin. Omat ajatukseni ovat vielä teatterin jälkeen niin näytelmän pauloissa, että haluaisin vain jäädä istumaan tuolille. Miettiä näytelmää, henkilöitä. Miettiä omia ajatuksia. On silti pakko nousta, hakea takki ahtaasta narikasta ja kävellä Helsingin rautatieasemalle.

Tänään menemme Helsingin Kaupunginteatteriin katsomaan suuren suosion saanutta musikaalia Kaunotarta ja Hirviötä. Odotan aika innolla iltaa, vaikka pitkä rupeama onkin luvassa. 2h 50 min on kesto, tosin toivon että tuo aika sisältää myös väliajan. Saa nähdä kuinka tänään käy omille ajatuksilleni. Luultavasti lähden teatterista pois Bellenä, ja hyräilen näytelmän kappaleita :)
Kerron teille huomenna!