Olen huomannut alkaneeni harrastaa "ikkunashoppailua" tai pikemminkin "hyllyshoppailua" ruokakaupoissa. Tänään TAAS huomasin kiertäneeni puolentunnin verran kaupassa, katsellen hyllyjä ja hiplaillen tavaroita. En edes kaipaa kotiini mitään, jääkaappi on täynnä ruokaa, mutta silti tyydytystä tuo kaikkien ruoka-aineiden katselu ja koskettelu. Sellaisten joista tietää ettei tule ikinä moisia ostamaan, mutta voihan niitä silti "ihastella.

Kävin lihahyllyn läpi (enhän minä edes syö lihaa). Mietin kuitenkin, josko ostaisin tuota, tai tuota ja hei, tuo on -50%! Katselin siansilava pakettia ihmeissäni, se oli myös tarjouksessa.

Seuraavaksi jogurttihylly. Etsimällä etsin tarjouksia suklaavanukkaista ja valmisrahkoista. En minä sellaisia syö, tosin kerran ostin valmisrahkan, maistoin ja heitin roskiin. No, otin minä kuitenkin kaksi jogurttipurkkia matkaan.

Sitten leivät. Hiplaan ja testaan jokaisen leiväpussin läpi. Pehmeimpiin tulee himo, kaikista kovimmat leivät iljettää. Haaveilen miltä tuntuisi ostaa jotain ihan pullamössöleipää, normaali paahtoleipää tai kauravarrasta. Mutta ei, marssin ruisleipäpuolelle tai edes täysjyväleipäpuolelle, ja valitsen kaikista kuitupitoisimman leivän.

Sitten einespuoli. Hyllyt notkuvat kaikenlaisia valmisruokia pitsoista pyöryköihin, pastoista hampurilaisiin, majoneesisalaateista kiusauksiin. Katselen niitä kaikkia ja mietin miltä mahtaisi maistua "ihan kuin äidin tekemä lehtipihvi perunamuusilla" tai lohikiusaus tai rullakebab (vaikkei se liha siis maistu edelleenkään).  Enpä ole vielä tähän päivään mennessä kaupan valmisruokia kotiini ostanut, joten tämäkin kerta sai jäädä vain. Mutta niiden ruokien tuijottelu jo itsestään sai nälkäni laantumaan ja tuli hyvä mieli.

Pirun outoa.

Päivän saldo, kaksi jogurttia ja tempotäysruis 100 % täysjyväruista ja kuitua 13 %.