Mikä laittaa ihmisen pettämään?

Myönnän.
Mä olen pettänyt.
Mua on petetty.
Mun kanssa on petetty.

Tiedän olevani huono ihminen kun olen pettänyt, tai ollut osallisena petokseen.
Mutta on ehkä mahdotonta verrata, mikä edellä mainituista satuttaa eniten. Tulla petetyksi vai pettää jonkun kanssa omaa tai toisen seurustelukumppania.

Sattuuhan se ihan järjettömästi valehdelle omalle kumppanilleen siitä, missä vietti viime yön. Valehdella että kaikki on hyvin.
Sattuu myös aivan järjettömän paljon kuulla, että minua on petetty. Voi kuinka pahalta se voikaan tuntua! Enkö minä riittänytkään? Mikä siinä toisessa on parempaa kuin minussa?
Sattuu myös aivan järjettömän paljon valehdella ja esittää sen toisen ihmisen omalle kumppanille, ettei mitään pahaa hänen selkänsä takana ole ikuna tapahtunut. Että kaikki on ihan hyvin.

Ja silti, vaikka jokainen on aivan järjettömän rankka kokemus omalta osaltaan, niin silti, ihmiset pettävät. Ja tulevat petetyiksi.

Voikohan ihminen joka on joskus pettänyt olla pettämättä toista kertaa? Jos on kerran sen virheen tehnyt, onko se liian helppoa tehdä uudestaan?
Voiko pettämisestä parantua?
Pettäjä tai petetty?