Katsoin eilen elokuvan Imagine me and you, eli jokseenkin typerästi suomennettuna Amor yllättää. Leffan pointti on, kuinka morsian rakastuu häissään naiseen. No, vaikuttaa ehkä typerältä, jo sata kertaa käytetyltä idealta noin suurinpiirtein.
Mutta kas kummaa, jostain syystä mä tykkäsin siitä ihan älyttömästi. Katselin sitä ja meinasin jopa vuodattaa pari kyyneltä, sillä... se tuntu niin omalta.

Se olikin vähän niinku mun elämästä. Melko lailla. Just ja prikulleen.

Tää seukkais jo toista vuotta, ihan onnellisesti yhden pojan kaa. Sit tää näkis yhden kerran yhden tytön koulun käytävällä ja PAM. Tää ihastuis siihen ihan suoraan päätä pahkaa ja tietäis et toi on se kenet haluaa. Tän tytön elämä menis ihan sekaisin ja vaikka se rakastais sitä sen poikaa, niin se ei pysty kerta kaikkiaan ajattelemaan ketään muuta kuin sitä tyttöä. No puolen vuoden ihastelun jälkeen tää tyttö ja se toinen tyttö vähän niinku salaa pussailis jossain salaisessa paikassa ja sit tää tyttö olis niinku vielä enemmän vaikeuksissa, ku se tykkää niin kovin kummastakin. Kuitenkin se tyttö tietää, et ei se voi sen pojan kanssa olla, koska sen päässä on vaan yksi ihana ihminen, yksi jota se ajattelee koko ajan. Niinpä se sit jättää sen pojan ja melkein heti tää tyttö ja se toinen tyttö alkaa seurustelee, tapailluthan ne on jo kuukauden verran. Noin. No nyt ne olis niinku yhdessä ja niillä olis tooooosi kivaa ja ihanaa, ja tyttö tietää että vitsi, tää on se mikä tuntuu omalta ja sit tapahtuu onnellinen loppu ja jee.

Näin se menee. Meni. Onnellisesta lopusta en tiedä, mutta kuvitellaan että niin olis voinut käydä. Jos.