Oon mä elossa, vaikkei hetkeen ole kuulunutkaan.
Tuntuu vaan etten osaa kirjoittaa, ellei mene tosi huonosti. Tai tosi hyvin.
Nyt kun ei mene oikein kumpaakaan niin oon ihan tuppisuu ja ajatustentulva on tyrehtynyt.

No oikeestaan elämä on aika kaaosta tällä hetkellä. Solmuja, suhteita, likaista peliä, ihastumista, pettymystä, vihaa, pelkoa. Jatkuva itseinho, mutta se nyt ei kai ollut uutta.

Tuleva syksy ahdistaa vähän kaikin puolin. Ikuna en oo syksystä pitänyt. Miten niin on kirpeitä syysaamuja, sateen ropinaa, kivoja villapaitoja...? Ei ole. Syksyllä on kylmä ja pimeää, ikinä ei ole oikeita vaatteita päällä ja nenä on jatkuvasti punainen. Tää on myös eka syksy yksin neljään vuoteen.

Pelottaa oikeasti kuinka hajalle voi mennä. Ku nytkin oon vähän rikki.