Tämän päivän piti olla hyvä päivä. Piti olla hyvää seuraa, piti olla alkoholia, hyvää ruokaa, elokuvia, hassuja juttuja, salaista ihailua. Katkeruutta. Mutta silti turvaa.

Nyt istun huoneessani. En uskalla liikkua. Äiti on keittänyt kahvia. Tuoksu leijailee tänne asti, ja vaikken edes pidä kahvista, se houkuttelee minua keittiöön päin. Täällä huoneessani kuitenkin olen turvassa. Vaikka samalla kuolen tylsyyteen, samalla kaipaan seuraa, samalla haluan tehdä jotain perjantai-päivän/illan mukaista toimintaa. Peläten ja tietäen samalla mitä se tuo mukanaan. Ruokaa.

Olen salaa tyytyväinen siihen mitä olen tänään tehnyt ja siihen mitä en ole tehnyt, vaikkei päivästä todellakaan pitänyt tälläinen tulla.