Tänään tapahtui paljon jännittäviä asioita.

Ensinnäkin ahmin. Tai no en, se oli sellaista vauva-ahmintaa. Ei kovin paljoa, ei mitään herkkuja, mutta kuitenkin sellaista ruokaa suuhun jatkuvalla syötöllä- meininkiä.

Tämän jälkeen tuli tietty aika morkkis. Sohvalla istuskelin ja pohdin oksennanko. Hyvin sain itseni pidettyä kurissa! Vierähti tunti ja sitten ajattelin "no, antaa mennä..". Mutta nyt oli kyllä jollain suuremmalla sormensa pelissä tässä, sillä sillä hetkellä kaveripoikani soitti ja ilmoitti toisen kaveripojan kanssa olevansa ulko-ovellani. :)) Ihana yllärivierailu piristi paljon sunnuntaipäivää, ja ennenkaikkea esti minua tekemästä tyhmyyksiä. Salainen kiitos heille <3

Tänään huomasin myös, että vaikka olin ihan varma, että tuon ahmimiseni jälkeen paino on noussut miljoonia, niin ei se niin menekään. Jotenkin yllätyin, heräsin, hokasin, hätkähdin. Koin valaistumisen. En edes osaa selittää.. Pointtina kuitenkin suurinpiirtein se, että vaikka välillä syökin vähän enemmän, niin ei se paino pompahda samantien taivaisiin. Että välillä voi syödä enemmän, saa herkutella, ja "ahmia hillitysti". Jei. Hyvä minä.

Tiedänpä myös, että odotan viikonloppua. Odotan että on NELJÄ päivää aikaa olla. Eli juhlia. Eli juoda. Tuntuu että tällä hetkellä on se ainut mikä tuo suurinta tyydytystä. Näkee ihania kavereita ja saattaa vahingossa törmätä johonkin jännittävään... Tulisi jo torstai.. ja perjantai.. ja lauantai..