En saa olla yksin. En saa syödä yksin. En saa ostaa ruokaa kotiin. En ainakaan mitään "ylimääräistä". Perseensuti. Miksi elämä on tehty niin hankalaksi.

Mutta nyt teen lupauksen, jonka toteuttamisen aloitan huomenna. Taas kerran viikon ensimmäisenä päivänä.

Ruokaa vain suuhun, ei suusta ulos. Sopivia määriä, tasaisin väliajoin. Ei liian pitkiä välejä, jottei tule ahmimiskohtauksia. Ja jos tulee, niin paska tsäkä, elämä jatkuu silti. Ei oksennusta.

Jos sanani syön, mörökölli minut vieköön ja syököön.