Tämä ajatus on kytenyt päässäni kyllä jo pitkään, vuoden ainakin.

Tuntuu, että mä olen hieman hukassa oman itseni kanssa tällä hetkellä. Tai ainakin niin, että kaikki se mitä luulin tietäväni itsestäni, onkin heittänyt kuperkeikkaa. Pääni tulvii asioita, joista en ole varma kuuluuko niiden olla näin. Olenko minä sittenkään oikea minä tällä hetkellä? Olen kauan tiennyt pitäväni sekä tytöistä ja pojista. Se on ollut selvä asia itselleni. Bisse mikä bisse. Olen huomannut, että voin ihastua kumpiinkin, suudella kumpiakin, harrastaa petipuuhia kummankin kanssa. Ainakin luulin voivani.

 

Tällä hetkellä, enkä tiedä voiko asiat näin muuttua päässä, minusta tuntuu voinko sittenkään ihastua, rakastua ja haluta poikaa. Voinko sittenkään oikeasti elää sen sukupuolen kanssa jota vanhempani haluaisivat? Jota sukulaiset, tuttavat, koko yhteiskunta odottaa. En minä tiedä. En usko. Olenko sittenkin kaikki nämä vuodet yrittänyt olla bi, tykätä kaikista yhtä paljon, vuoronperään, jotta (ainakin) vanhemmillani olisi helpompaa.

Hämmentävää. Hämmentävää tajua, että ehkä minä kaikkien näiden kokeilujen, seurusteluiden, tapailujen, ihastuksien seurauksena tiedostan itsestäni sen vihdoin. Rakastan myös naisia, mutta entä jos se onkin vain naisia.

Vai olenko bi ja lesbo vuoronperään. Onko sellainen edes mahdollista?!

Eikä tässä vielä kaikki tähän asiaan. Kaikkea en silti tässä tohdi kertoa tässä.
Enkä edes tiedä mitä järkeä avautua täällä, koko hemmetin suomihan voi lukea tämän! Ja mitä tekin kaverit nyt musta ajattelette? Entä ne tuntemattomat ihmiset jotka täällä käy.

No, tämä oli taas yks näitä rohkeita tekoja, joita voin jälkikäteen katua tai olla ylpeä.