Inhottavaa, eikun pikemminkin ärsyttävää huomata, että taas tästä blogista on tulossa syömishäiriön tilitystä. En minä tätä halunnut! Kaikista kivoin aika on se, kun ei tarvitse ihan koko ajan olla miettimässä oliko tuo ruoka nyt ihan fiksu valinta, olisiko sittenkin kannattanut ottaa se toinen, jättää toinen pois... 

Haluaisin kirjoittaa tulevasta keväästä, ystävistä, kavereista, oudoista asioista elämässä. Rakkaudesta. Mutta en minä nyt osaa. Päässä pyörii jatkuvalla syötöllä ruoka ruoka ruoka. Enkä minä sitä ajattelemalla ajattele. Yleensä vain huomaan ruoan olevan ajatuksissani kun esim. kävelen töihin. Se vähän tuppaa ahdistamaan.

Eilen oli mukava ilta. Näin kahta ihanaa kaveriporukkaa, ensin toista, sitten toista. Kumpienkin kanssa olin parhautta ja nauroin paljon!

Mutta sekin päätyi ikävästi.

Olen kehittänyt jo jonkinlaisen salaisen tradition lauantai ja sunnuntaiväliselle yölle.

Oksentaa olohuoneessa.

Loppujen lopuksi oksensin taas verta.