Se oli taas yksi rohkeista teoista. Oli se, sanot sitten mitä vaan.
Tsemppasin itseäni viikkoja. Päiviä. Tunteja. Minuutteja ennen sitä.
Tärisin, mietin, pelkäsin.
Pelkäsin sitä mitä on vastassa.
Koska en tiennyt yhtään.

Siinä kun odotin. Odotin sen tietyn ajan, olin varma etten teekään sitä enää.
Meinasin olla tekemättä. Tein silti.
Lähellä oli.

Toisaalta tiesin, ettei mulla ollut hävittävää.
Ei enää. Ei mulla.

Olin rohkea. Olin mä.
Voisit olla ylpeä musta. Mä olen itsestäni.
Sanot mitä vaan.